The Iron Claw (2023)

                        


Tositarinaan perustuva elokuva von Erichin veljeksistä, jotka niittivät mainetta showpainijoina 1980-luvulla on tarina pakkomielteisestä perheestä, joka ei luovuta vaikka se olisi järkevintä mitä tehdä. 


Ohjaus: Sean Durkin

Käsikirjoitus: Sean Durkin

Näyttelijät: Zac Efron, Jeremy Allen White, Harris Dickinson, Maura Tierney, Stanley Simons, Holt McCallany, Lily James

Lajityyppi: urheilu/draama

Kesto: 2 t 6 min


Showpaini kulkee von Erichin suvun perintönä aivan kuten pahaa onnea kylvävä kirous niin kuin perheen matriarkka, isä Jack pojilleen muistuttaa. Jack eli ”Fritz” on itse ollut painija, joka teki rautakäsiliikkeen tunnetuksi. Pojat Kevin, David ja Kerry seuraavat isänsä jalanjälijillä urheilevina nuorukaisina, jotka matkustavat kolmikkona niittämässä mainetta showpainin ympyröissä. Perheen neljäs poika Mike sen sijaan on taitava muusikko, joka ei nauti isänsä suosiota valittuaan muun kiinnostuksen kohteen kuin urheilun, mutta joutuu myöhemmin taipumaan painostuksen alla. Poikien äiti Doris on tiukan uskonnollinen ja huolehtii lähinnä ruokahuollosta antaen miehensä hoitaa perhesuhteiden dynamiikan. 

Tragedia kohtaa perhettä lukuisia kertoja kuten kiroukseen kuuluu, mutta von Erichit eivät luovuta. Fritz kuluttaa poikansa puhki tavalla tai toisella sen sijaan, että huolehtisi perheestään. Tosiasiassa vanhin poika Kevin vahtii veljiään ja yrittää estää kirousta toteutumasta, mutta Fritzin mahti on liian suuri. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu tai sanoisinko katkeransuloinen. 

Elokuvan käsikirjoittanut ja ohjannut, kanadalais-amerikkalainen Sean Durkin omaa taustan lyhytelokuvien saralta ja on suurten studioiden ulkopuolella tehtyjen elokuvien tekijä, jonka tunnetuimmat työt ovat Martha Marcy May Marlene (2011) ja The Nest (2020). Uusin Iron Claw on herran kolmas elokuva. Durkin on palkittu Cannesissa ja Sundance -elokuvafestivaaleilla muun muassa ohjaamisesta. Itselleni hän on uusi kiinnostava tuttavuus, jolta odotan innolla seuraavaa tuotantoa. 




The Iron Claw esittelee mielenkiintoisesti showpainin maailmaa, joka oli minulle melko tuntematonta maaperää enkä voi sanoa vakuuttuneeni lajin urheilullisesta annista. Lähinnä teatterilta näyttävä, käsikirjoitettu paini onkin jäänyt vapaaottelun jalkoihin nykypäivänä ja sen luonteeseen kuuluu merkittävästi viihteellisyys kilpaurheilun sijasta, vaikka painijoiden tulee olla hyvässä fyysisessä kunnossa.  

Durkinin elokuva on showpainin sijaan etenkin kuvaus von Erichin perheestä ja erottamattomista veljeksistä. Sujuva ja veljesten välisen rakkauden ansiosta sympaattinen urheiluelokuva paljastaa hiljalleen pinnan alla kytevät jännitteet ja ristiriidat. Yhtenäisenä perheenä näyttäytyvä von Erichin klaani on oikeasti pelkojen, pakkomielteiden ja miellyttämisen paineiden kanssa kipuileva joukko. Fritz-isän dominoiva käytös ja toteutumattomien unelmien jahtaaminen poikiensa kautta ajaa perheen tuhoon varmemmin kuin kirous, josta hän on paasannut kaikki vuodet. Fritz ei näytä ymmärtävän, että hän itse asiassa itse mahdollistaa perheen kohtaamat tragediat ja ongelmat. 




Elokuvan johtohahmona toimii Zac Efronin kunnioitettavasti tulkitsema Kevin von Erich, jonka näkökulmasta seurataan tapahtumia ja joka lopulta onnistuu murtamaan perheen kirouksen. Efron on pumpannut itsensä melkoiseen kuntoon näyttäen oikealta showpainijalta tai ehkä jopa liiankin lihaksikkaalta. Joka tapauksessa nostan hattua hänen omistautumiselleen. The Bear-sarjasta kuuluisuuteen pompsahtanut Jeremy Allen White ja Suon villi laulu -elokuvasta ja Murder at the End of the World -minisarjasta tuttu Harris Dickinson ovat molemmat nousevia tähtiä, jotka tekevät kelpo työtä von Erichin veljeksinä. 

The Iron Claw menestyi hyvin lippuluukuilla. Vaikka tarina on täynnä ikäviä tapahtumia ja elokuvan tunnelma jännittynyt ja surumielinen niin loppu on täynnä toivoa ja siihen pätee sanonta ”pojasta polvi paranee”. Veljesten loputon rakkaus ja läheisyys toisiaan kohtaan toimii hyvänä vastapainona kaikelle machoilulle. The Iron Claw on oiva esimerkki tunteikkaasta miestenleffasta jos voi sanoa näin lokeroivasti. 


                                      ⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myrskyluodon Maija (2024)

Irlantilainen toivomus (2024)

Harold Fryn toiveikas taival